Hei taas. Oon ettiny jonkunlaista hyvää aihetta mistä osaisin kirjottaa hyvin ja suht paljon. Mulle ehdotettiin, että kertoisin mun parisuhteesta ja homoudesta. Aluks aattelin, että ehkä vähän liian yksityinen asia tällee ihan alussa kerrottavaks, mutta toisaalta onko sillä mitään väliä missä vaiheessa mä kerron mistäkin asioista. Ehkä mä haluankin repii itteni kokonaan auki tässä mun blogissa ja kertoo kaikesta avoimesti ja yhtään häpeilemättä. Pidemmittä puheitta alotan storyn kertomisen.
Vuosi 2014 muistaakseni oli se vuosi, kun tajusin, että oon erilainen ku muut ja en syty tytöistä sitten yhtään. Sen sijaan luokan pojat kyllä kiinnosti. En tienny oikeestaan vielä sillonkaa et mitä se oikeen oli. Aattelin vaa et tää on joku murrosiän tuoma vaihe. Ei hätää se menee kohta varmasti ohi ja sit voin taas olla oma hetero itseni. Aikaa vaan kulu ja kulu eikä mitään muutosta ollu mailla eikä halmeilla. Aloin pikkuhiljaa tajuamaan et tää ei oo mikään vaihe ja tää on nyt se mitä mä tuun olemaan aina. Kaikki oli uutta ja pelottavaa ja piti ruveta miettii et miten tästä homoudesta ei jäis koskaan kiinni. Kukaan ei sais koskaan tietää miten kauhee oon. Ei tällasesta ihmisestä voi tulla koskaan mitään ja kaikki vaan vihais ja halveksis mua. Mitä meiän luokan pojatki sanois, saatika mun omat vanhemmat.
Meni taas vuosi eteenpäin ja mulla oli ollu tekaistuja ihastuksia jo tosi monia ja ne vaihtu suunnilleen kuukauden välein. Olin tällöin kahdeksannella luokalla ja mun elämä oli muutenkin tosi sellasta hajanaista ja koulukin meni aika huonosti. Tän vuoden aikana mulla oli sitten myös pientä masentuneisuutta ja sillon tällöin itsetuhosia ajatuksia. Aloin käymään psykologilla ja kerroin sille myös mun homoudesta näiden muiden juttujen lisäks. Kyseessä oli peruskoulun oma psykiatri tai joku sellanen, eli niitä avautumiskertoja oli sen verran vähän et eihän ne mihinkään auttanut.
Pompataan taas vuos eteenpäin ja tässä vaiheessa vuosi on 2016. Olin jo huomattavasti paremmassa kunnossa ja homoudenkin olin ainakin osittain hyväksyny. Kellekkään en sitä silti halunnu kertoa samoista syistä. En kuitenkaan enää vihannu itteeni ja olin jutellu monen samallaisen ihmisen kanssa ja se sai mut sitten huomaamaan, että en oo yksin tän asian kanssa. Seurustelin tän vuoden aikana yhden tytön kanssa tosi pitkkään. En muista tarkkaan kuinka kauan, mutta ainakin puolivuotta. Se päätty sitten siihen, kun tajusin että en voi jatkaa näin, valehdella itelleni ja samalla kaikille muille. En tulis koskaan olee onnellien, jos jatkan samaa rataa. Siitä alko sitten mun oma hyväksyminen itteeni kohtaan. Hidastahan se oli ja aika epätoivosta ajoittain.
Tänä kyseisenä vuonna myös kerroin mun homoudesta mun vahemmille ensimmäisen kerran. Se ei ihan putkeen menny ja hetkeks painuin takas kaappiin. Sitten meni taas jokunen aika ja puhuin uudestaan siitä vanhemmille. Tässä vaiheessa olin tullut kaapista jo kaikille mun kavereille ja osalle suvusta. Taaskaan se keskustelu ei mennyt ihan putkeen. Sitten vielä yksi yritys, se meni tosi kivasti ja meiän keskustelu oli tosi rakentavaa ja vähän ehkä itkuista. Sen jälkeen kaikki on alkanut mennä paljon paljon paremmin.
Nykytilanne on nyt se, että mun vanhemmat hyväksyy mut just sellasena, kun mä oon, mulla on maalilman ihanin poikaystävä, ihania ystäviä, suht hyvä työ, ihan kohta ammatti ja myös yhteinen asunto vuoden päästä mun poikaystävän kanssa. Elämä ei siis ole hassumpaa. Muistakaa rakkaat ihmiset seistä vahvoina omilla jaloila just sellasina, kun te ootte. Kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää. Ja muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä, tee sitä mikä tekee just sut itses onnelliseks. Toivottavasti saitte edes jotain irti tästä tiivistellystä matkasta mun gay ass elämässä.
Mun parisuhteesta en nyt tähän postaukseen kirjoita mitään, mutta sellanenkin saatta joskus vielä tulla.
Haluun sanoo vielä sen verran, että te nuoret, jotka ootte siellä samassa tilanteessa, älkää ikinä antako kenenkään määrätä sitä mitä te ootte ja rakastakaa itteenne<3
Somet:
Snapchat: @kasperuutela
Instagram: @kasper.uutela
Sähköposti: kasper.uutela55@gmail.com
Kommentit
Lähetä kommentti