Moikka! Pitkästä aikaa päätin ruveta kirjottamaan teille jotain lukemista. Kello on nyt 0:32 ku kirjotan tätä, eli jos postauksesta tulee jotenkin epäselvä tms. niin johtuu siitä. Yritän kuitenkin parhaani.
Aattelin alottaa kertomalla vähän mun kuulumisia ihan rehellisesti. Ihan positiivisia, sekä niitä vähän huonompia. En tykkää semmosesta ”elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista” tyyppisestä tavasta elää. Toki positiivisuutta ja ilosia ihmisiä pitää olla paljon varsinki täällä synkässä Suomessa, mutta negatiivisuus ja neutraalisuus on myös hyvästä sillon tällön. Mennään nyt kuitenki niihin kuulumisiin.
Eli alotan nyt vaikka niistä positiivisistä asioista. Mulla on töitä!! Oon ikionnellinen mun työpaikasta ja mun työkavereista ja siitä et ei tarvii enää elää semmosessa tiedottomuudessa et saako rahaa tai saako tekemistä tms. Sen lisäks mä valmistuin tarjoilijaks tossa viime viikolla. Siinä meni se 3,5- vuotta ja oon tästäki nyt ikionnellinen. Mulla on edelleen maailman ihanin poikaystävä, josta oon kans kiitollinen ja onnellinen joka päivä <3.
Sit mennään siihen yhteen vähän negatiivisempaan asiaan. Mulla on ollut vähän stressaavaa ja ahistavaa aikaa tässä, joka on sitten vaikuttanut mun mieleen tosi paljon. Niin paljon et se on aiheuttanu mulle sellasia pahoja ahistuskohtauksia. Oon hakenu ihan ammattiapua lääkäriltä ja saanutkin sitä. Kävin lääkärissä ja kerroin kaiken, sain onneks tosi hyviä neuvoja ja mut otettiin ihanan tosissaan tän asian kanssa. En vois olla onnellisempi tällä hetkellä siitä, et kaikki järjestyy ja mä tiedän sen nyt itekkin. Saan tässä joku päivä tietää mun lääkityksen ja psykologiajan. Pitää olla kiitollinen, että eletään näin hyvässä maassa, kun Suomi<3
Tästä ahistus asiasta vielä lyhyesti. Eli siis joskus Toukokuussa tuli jo ekoja ”oireita” ja oireilla tarkotan siis nyt pelkästään pään sisäisiä mietteitä yms. Sitten joskus Heinäkuussa alko pahentua ja paljon. Eli tosi nopeesti mentiin ojasta allikkoon ja jouduin oikeesti miettiä et hakisin apua. Se ahistus oli kuitenkin vielä täysin mun omassa hallinnassa eikä mitään suurta kohtausta ollu vielä tullut. Kelataan aikaa taas kuukaudella eteenpäin, nyt tuntu jotenkin ylitsepääsemättömältä. Se ahistus ei ollu enää pelkästään mun pään sisällä vaan nyt se oli ihan fyysistäkin. Kerron kohta niistä oireista enemmän ja toivon et ihmiset pystyy samaistumaan ja ehkä tän postauksen kautta tajuumaan vähän niitä joilla tällasia samallaisia kohtauksia ilmenee.
Eli siis kyseessähän on mielenterveys ongelma, jolle sä et välttämättä voi tehdä itse mitään. Luulin aluks ite, että kyseessä on vaan mun luonne. Oon tosi ylianalysoiva ja aika ylidramaattinen ihminen, joka on varmasti tehostanu ja vaikuttanu muutenkin näihin kohtauksiin. Sitten kun tää meni pahemmaks ja pahemmaks, nii tajusin et ei voi olla enää kyse mistään luonteen piirteestä tai edes pelkästä stressistä.
Kohtausta ennen aika usein tulee ensin vaa pieniä negatiivisia ajatuksia päähän, jonka jälkeen seuraa alakuloisuutta. Sitten kun kohtaus iskee, mun kädet alkaa tärisemään ja hengitys alkaa vaikeentumaan ja raskaantumaan. Mun päässä ei liiku muuta kun paskaa ja en pysty oikeen keskittymään muuhun, kun siihen et hengitän ja ajattelen. Jos joku puhuu mulle, en välttämättä pysty vastaamaan, ainakaan kokonaisin lausein. Aattelen vaan et kaikki ihmiset vihaa mua ja en pysty mihinkään. Oli se ihminen, kuinka läheinen tahansa. Se käsien tärinä usein leviää melkolailla koko kroppaan ja sen kohtauksen jälkeen oon tosi väsyny varmaan just siitäkin syystä, kun koko kroppa on ollu sellasessa tietyssä tilassa. Tässä sen pahan kohtauksen tapahtumat. Näitä siis ei tapahdu kovin usein onneksi. Ehkä kerran kahessa viikossa.
Sillon kun on niitä pienempiä kohtauksia, oireet on aikalailla samat, mutta paljon lievempinä. Tärinä pysyy vaan käsissä, ajatukset yleensä pysyy aikalailla kasassa, hengitys on suht normaalia, mutta alakuloisuus on vahvasti läsnä.
Tässä varmaan oli tarpeeks tietoa näistä kohtauksista. Haluun sanoo tähän loppuun, että mielenterveys ongelmat on tosi tosi arka paikka. Jos jollain teiän läheisellä sellasia on, niin muistakaa olla hyvänä tukena niille. Se on myös tosi paha tajuta, että tarvii normaaliin arkeen ammattiapua, koska ei pärjää muuten. Tää postaus oli aika paasausta ja teksti oli aika dramaattisesti ehkä kirjotettu, mut niinku sanoin, oon aika dramaattinen ihminen. Sanon erikseen vielä sen, että en halua kuullostaa miltään ammattilaiselta tms, tää on kirjotettu täysin omakohtaisten kokemusten ja omien tietojen pohjalta.
Mä aattelen tän mun blogin ehkä enemmän sellasena päiväkirjana, jonne kirjotan itteeni (toki myös satunnaisia lukijoita varten), joten jos postauksia tulee harvemmin, niin johtuu siitä, että mulla ei vaan oo fiilistä kirjottaa. En halua ottaa tätä blogia stressin aiheeks, vaan sellaseks jonne kirjotan mielelläni. Sillon tulee parhaat tekstit, kun niihin on motivaatiota panostaa. Mutta kiitos jos ja kun luit tänne asti ja olisin kiitollinen, jos kertoisit mulle jossain palautetta tästä, aiemmista ja tulevaisuudessa myös tulevista postauksista <3
Somet:
Instagram: @kasper.uutela
Snapchat: @kasperuutela
Twitter: @kasperuutela00
Sähköposti: kasper.uutela55@gmail.com
Kommentit
Lähetä kommentti